The Good News and the Bad News

So. Deep breath. Let's get the bad news out of the way. No-one else will ever make you happy - the only person who can do that is you. So if you are sitting there waiting for someone to come and rescue you and make everything alright again, then you are wasting your time. It won't happen.  OK. End of bad news. Let's move on.

The good news then is this. However low you may be feeling right now, regardless of your circumstances, your bank balance, your genetics, your relationships or your history, you can LEARN how to be happier than you are now. Yes, you honestly can. I did it, and so can you.

Just as a tiny bit of background, my childhood was spent living with a severely depressed father. A man I loved very much but who remained unable or unwilling to see the positive in things and also saw himself as a complete failure in every respect. So these were the messages I received as a young child and then teenager.  Perhaps not surprisingly, as a teenager I too started suffering from bouts of severe depression myself. There were good and bad times as a young adult, but I had also developed a negative attitude and despite achieving some of my goals I was all too often struck by self-pity and a sense of nothing being worthwhile. When depression came, it struck hard and could last for weeks.

By 2012 things had got so bad that at times I did not want to live anymore. At the time I was able to put this down to all sorts of external reasons, without ever realising that in fact the issue was with me. It was only after hitting rock bottom and waking up in hospital in the spring of 2012 that I finally realised that things had to change. A psychiatrist came to talk to me for about fifteen or twenty minutes. If anything that only made matters worse. Already filled with self-loathing, his visit simply confirmed in my own mind that I was not really worth bothering with.   I was offered (in fact almost forced) medication by several doctors. I took them for a couple of days, but experienced such awful side effects that I stopped taking them. One of the doctors got very angry with me when she heard this. As a result I never saw her again.  I also had therapy. A good chunk of this was a waste of time (more of this later) but some of the sessions were quite literally life-changing. I walked out of the office knowing that certain demons had finally been dealt with - and those occasions felt like being released from some kind of prison cell.

It became obvious that for any lasting change to take place I was going to have to take charge of things myself. I did not want to spend the rest of my life as unhappy as my father had been and I certainly did not want to inflict my own misery on those around me. So I set out on a mission to discover what I could do to make a difference to my own life. Why did therapy work sometimes but not always? How did the good ones know which questions to ask? And what happened in those sessions to make such a lasting difference? If they were doing something helpful then wasn't this something I could learn to apply to myself?

The only way to find the answers to these question was to train as a therapist myself. So that is what I decided to do.  Gradually, through reading, studying and practising with both clients and on myself I started to discover that I was learning techniques that actually worked. Bit by bit I was feeling happier myself.

I took notes, read more books, I asked clients lots of questions and I practised using the tools I was learning about. And I started seeing that there was a way to take charge of your own happiness. It was possible to beat my own sense of negativity and the related depression.  In short, I found a way to get better. Of course, even beating depression is not about feeling on top of the world every single day. Life is not always easy and it is not always fair. Bad things still happen. I still cry sometimes and I still have bad days. The difference is that these bad times never last long anymore. I know I will get through them, because I have done it before.

So why this blog?  Two reasons really. All my life one of my ambitions has been to find a way to help others who have suffered depression and prolonged sadness as I have. Now, I finally feel that I have something to say on that front and something which might be useful to others in the same boat as I was. The second reason is that in 2015, having achieved one of my dreams and finally qualified as a therapist, just five days later I was dealt a cruel blow which stopped any realistic chances of continuing with the practice I had set up whilst qualifying. A car crash in which I broke both my legs and ended up (for the time being) in a wheelchair meant I was forced to take long-term sick leave. Frustrating perhaps, but also an opportunity to test my own mental-health toolbox on myself and also the time needed to out what I wanted to say into writing.
                                           
I am not sure yet where this will lead. But what I do know is that I no longer suffer from depression - and that is because I learnt how to escape it and how to lead a happier life and just like any half-decent therapist I am still learning all the time. I don't want to spend the rest of my life considering myself a failure as my father did. So if I can help just one other person feel better about their own lives then it will all have been worth it.

The blog which follows is a collection of anecdotes and stories which I hope will show how the tools I have learnt about can be used in any situation to your own advantage. I say to every client I now see, no matter how depressed they are, that they can learn to feel happier - and I say that to you too.
My hope, more than anything, is that I can help you beat depression and find your own kind of happy.

Suomeksi -  Hyvät ja Huonot uutiset

Ok sitten. Aloitetaan huonoilla uutisilla. Kukaan muu ihminen ei pysty tekemään sinut onnelliseksi. Ainut ihminen joka tähän pystyy on sinä itse. Joten jos istut kotona ja odotat että joku tulee sinua pelastamaan, niin ei kannata, koska näin ei tule tapahtumaan.  OK, siinä olivat huonot uutiset. Mennään eteenpäin.

Hyvä uutinen sitten on tämä. Siitä huolimatta mitä koet juuri tällä hetkellä, kuinka surullinen tai masentunut koet olevasi, ja siitä huolimatta mikä on rahatilanteesi, geneettinen taustasi, ihmissuhteet tai historiaa, voit oppia miten olla onnellisempi kun olet tällä hetkellä. Ihan oikeasti pystyt siihen. Minä sen tein ja sinä pystyt yhtä hyvin siihen.

Taustaksi, minun lapsuteni vietettiin semmoisen isän kanssa joka oli hyvin syvästi masentunut. Hän oli mies jonka rakastin todella paljon, mutta joka ei kyenyt tai suostunut näkemään asioiden positiivinen puoli ja näki itsensä jokaisella tavalla täysin epäonnistuneena ihmisenä. Nämä olivat ne viestit jonka sain nuorena lapsena ja myöhemmin myös teininä. Ehkä ei sitten kovin yllättävää, että teini vuosina kärsin itsekin masennuksesta. Nuorena aikuisena elin sekä hyvät että vaikeat ajat, mutta olin myös kehittänyt hyvin negatiivinen asenne. Vaikka olin saavuttanut jonkun verran minun omia tavoitteitani, kärsin kuitenkin usein itsesäälistä ja tuntui siltä, että mitään ei ollut minkään arvoista. Kun masennus iski, se iski kovaa, ja saattoi kestää monta viikkoa.

Vuonna 2012 menneessä tilanne oli mennyt niin huonoksi että joskus en yksinkertaisesti halunnut enää elää. Siinä vaiheessä löysin kaikenlaisia ulkopuolisia syitä miksi näin oli, huomaamatta että todellinen ongelma oli minussa itsessäni. Vasta sen jälkeen kun kävin aivan pohjassa ja heräsin sairaalassa minä huomasin että nyt jotain oli muutettava. Psykiatri tuli käymään ja puhui minulle noin 15 minuuttia. Tilanne tuntui vaan yhä pahemmalta. Vihasin itseni jo aivan täysin, ja hänen käynnin jälkeen tuntui vielä enemmän siltä, että en ollut minkään arvoinen. Minulle tarjottiin (itse asiassa minulle tyrkytettiin) masennus lääkkeitä. Söin niitä pari päivää mutta seurasivat niin voimakkaat sivu-oireita että lopetin samantien. Yksi lääkäri suuttui kovasti minulle tästä päätöksestä. Lopputulos oli se, etten ikinä enää mennyt hänen luokse. Se oli siinä. Kävin myös terapiassa. Koin että suurinosaa siitä oli aikaa heitetty hukkaan (kerron myöhemmin tästä lisää) mutta pari sessiota kirjaimellisesti muuttivat minun koko elämäni. Kävelin vastanotosta ulos ja ymmärsin, että viihdoin jotain vaikea asiaa joka olin pitkään kantanut mukaanani oli viihdoinkin loppuun käsitelty - ja niillä hetkillä tuntui siltä, että olin juuri päässyt jostain vankilasta ulos.  

Tuli pian selväksi, että jos halusin jotain pitkä-aikaista muutosta, niin asia oli minusta itsestäni kiinni. En halunnut viettää loppu elämäni yhtä onnettomana kun isä oli elänyt enkä myöskään halunut että minun oma masennus tarttuisi muille ihmisille jotka olivat minun ymäpärilläni. Joten päätin ottaa selväksi miten pystyin itse vaikuttamaan omaan elämääni. Mistä johtui, että joskus terapia toimi ja joskus ei? Miten hyvät terapeutit tiesivät mitä minulta kysyä? Ja miksi jossain sessioissa tapahtui niin suuria muutoksia? Ja jos nämä terapeutit pystyivät tekemään jotain näin hyödyllistä, ne eikö se olisi mahdollista oppia tekemään tätä samaa minulle itselleni?

Ainut keino löytää näihin kysymyksiin vastauksia oli mennä itse opiskelemaan terapeutiksi. Joten näin päätin toimia. Pikku hiljaa, lukemalla, opiskelemalla ja harjoittelemalla sekä asiakkaiden että itseni kanssa minä aloin ymmärtämään että olin keräämässä työkaluja jotka ihan aidosti toimivat. Pikku hiljaa tunsin itseni onnellisemmaksi.

Kirjoitin paljon ylös, luin lisää kirjoja, kysyin asiakkailta lisää kysymyksiä ja harjoittelin käyttää niitä työkaluja mistä olin oppimassa. Ja tuli selväksi, että on todella mahdollista otta sinun omaa onnelisuutta haltuun. Oli sittenkin mahdollista päästä negatiivisuudesta sekä masennuksesta eroon. Löysin keinon paraantua. Tietenkin, vaikka puhutaan masennuksen eroon päästämisestä, se ei tarkoita sitä, että olen täysin onnellinen päivästä toiseen ja aamusta iltaan. Elämä ei ole aina helppoa eikä ole aina reilua. Vaikeat asiat taphtuvat edelleen. Edelleen itken joskus ja huonoja päiviä tulevat myös. Mutta ero on se, että näitä vaikeita aikoja eivät enää kauan kestä. Tiedän että tulen selviämään, koska sitä olen jo aikaisemmin tehnyt.

Miksi sitten tämä blogi? Oikeastaan tähän on kaksi syitä. Koko elämäni olen halunut löytää keinon auttamaan muita jotka kärsivät masennuksesta ja surusta niin kun itse olen tehnyt. Nyt, viihdoin tuntuu siltä. että minull aon jotain sanottavaa mitä saisi kenties olla muille avuksi. Toinen syy on se, että vuonna 2015, viisi päivää sen jälkeen kun olin just saavuttanut yksi unelmista ja valmistunut terapeutiksi, tuli julma käänne joka esti minun unelma jatkaa terapeutin työ jonka olin jo pitkälti suunitellut. Olin vakavassa auto-onnettomuudessa jossa molemmat jakani murtuivat ja päädyin kolmeksi kuukaudeksi pyörätuoliin. Tämä tarkoitti, että jouduin pitkä-aikaisella sairaslomalla. Turhauttavaa kyllä, mutta myös aivan loistava tilaisuus kokeilla käytännössä minun oma mielenterveys työkalu pakkaus, ja tietenkin myös aikaa alkaa kirjoittamaan mitä on nyt sanottavaa.                                                                                                                                  
Vielä en osaa sanoa mihin tämä johtaa. Mutta mistä olen varma on se, että en enää kärsi masennuksesta, koska opin miten päästä siitä eroon ja miten yksinkertaisesti elää onnellisempaa elämää. Samoin kun mikä tahansa hyvä terapeutti, opin koko ajan lisää.  En halua viettää loppu elämäni ajattelemalla että olen kaikessa epäonistunut kuten isälle kävi. Joten jos pystyn auttamaan edes yksi ihminen niin tämä on kaikki ollut sen arvoista.

Blogi joka seuraa on kokoelma tarinoista ja muistoista jotka toivon tulevat näyttämään miten pystyt itse käyttämään ja hyödyntämään niistä samoista työkalujísta josta minä olen oppinut. Kerron jokaiselle asiakkaille joka tulee minun luokseni että siitä huolimatta kuinka masentunut hän tuntee olevansa, onnellisempaa elämää on aidosti mahdollista. Sanon sen myös sinulle joka luet nyt tämän. Toiveeni, enemmän kuin mitään muuta, on se, että voin sinua auttaa pääsemään masennuksesta eroon ja löytäämän omanlaisen onnellisuutesi.