What CAN I do?

One of the most common mistakes we make is to focus on all the things that for one reason or another are not possible. I can't go on holiday because I've got no money. I can't go dancing because I haven't got a partner. I can't exercise because I have a bad back.

I'm facing this situation right now in my own life. Last November I was involved in a car accident in which I broke both my legs and spent three months in a wheelchair. By Easter though I was learning to walk again and things were looking up. I had started dancing again too and was looking forward to a summer filled with travelling and attending various dancing events.  My diary was full of all the places I intended to go, as well as ideas for things to do with the children. And then in May it all changed. The screws in the metal supports that had been put into my right leg snapped. My leg became infected and I had to have another operation in which the supports were removed and they were replaced by another type of external support which was screwed into the bone. After all the work and physiotherapy of the last six months, here I was suddenly back to square one again. But I lay in my bed the day after the last operation and put my dancing shoes on to remind me that there would be better times ahead.

The frame is going to be on for at least three months and the doctors have warned we could be looking at a lot longer.  So right now, if I made the mistake of concentrating on all the things I can't do - it would be very easy to feel down. I can't dance, walk or drive. I can't travel anywhere or even go to the shop on my own (because I can only walk with crutches so can't carry anything).  I can't take the children anywhere or go swimming. I can't go in the sauna or even take a bath. I can't cook very easily because it hurts to stand for too long and I can't do any housework.  You get the picture.

But what is the point of concentrating on all of that?  Not only will I feel down, but everyone around me will start to feel negative too. The whole family will spend the entirety of the summer feeling as though we are victims and that life is unfair and cruel. And the thing is, until my bones start healing, there is not the slightest thing I can do about any of it. I just have to be patient and wait.

We can eat strawberries every day

So how do you get away from this negative outlook?  Easy. Just forget the "can't" list and write a new one of things you can do. You will quickly realise how many things are still within your capabilities despite whatever challenges you might be facing. It's just a matter of shifting your focus slightly.

 My "can" list is just as long as the other one. I can still sit in the sun, throw a ball with the children, and write my diary. I can get a lift to the swimming pool and watch the little ones swim. I can take photos of everything they do.  I can listen to music and dance in a chair.  I can call my friends and and invite people over and write this blog.  I can ask for help at the shops and I have a great excuse to buy pizza so I don't have to cook.  I can plan holidays for next year, have coffees with friends and at this time of year we can all eat strawberries pretty much every day.
 
The point is, whatever your circumstances, we all have a "can't" list - things we would like to do that are not possible. But concentrating on it achieves nothing other than a negative mood. So forget about it. Write a "can" list instead and start doing the things that are on it.  It's an easy way to make life and all its challenges a whole lot easier to live.

Suomeksi
Hyvin yleinen virhe on keskittyä siihen mitä syystä tai toisesta ei ole mahdollista. En pääse lomalle kun ei ole tarpeeksi rahaa. En voi mennä tanssimaan koska ei ole pari. En voi harrastaa liikuntaa koska selkä on kipeä.

Minulla on juuri tämmöinen tilanne omassa elämässäni menossa tällä hetkellä. Viime marraskuussa olin auto-onnettomuudessa. Molemmat jalat murtuivat ja seuraavat kolme kuukautta menivät pyörätuolissa. Pääisiäisen menneessä kaikki näytti jo paremmalta. Opin taas kävelemään, olin päässyt jo uudestaan tanssimaan ja odotin kesää täynnä matkailua ja tanssia.  Kalenteri oli täynnä paikkoja mihin aioin mennä  ja suunitelmat mitä kaikeka tehdä lapsien kanssa. Ja sitten toukokuussa kaikki taas muutti. Ruuvit jotka olivat olleet jalan sisäisessä tuessa menivät poikki. Tulehdus seurasi ja piti mennä uuteen laikkaukseen. Vanhat tuet otettiin pois ja ulkoinen tuki laitettiin tilalle ja ruuvittiin kiinni luihin. Kaiken työn ja fysioterapian jälkeen nyt oli aloitettava taas nollasta. Mutta makasin sairaalan sängyssä seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen ja laitoin silti tanssi kengät jalkaan muistoksi siitä, että paremmat ajat ovat edelleen edessä.

Tämä ulkoinen tuki tulee olemaan paikalla ainakin kolme kuukautta ja lääkärit ovat varoittaneet että voi olla paljon pitempäänkin. Juuri nyt, jos erehtyisin keskittymään niihen asioihin mitkä EN pysty tekmään, niin olisi hyvin helppoa masentua. En pysty tanssimaan, kävelemään enkä ajamaan autoa. En pääse mihinkään matkustamaan enkä edes pääse yksin kauppaan (koska kävelysauvoilla en pysty mitään kantamaan). En voi viedä lapset mihinkään enkä pääse uimaan. En pääse saunaan enkä suihkuun. On vaikea laittaa ruokaa koska en pitkään pysty seisomaan enkä pysty kotona siivoamaan. Saat ajatuksesta varmastikin kiinni.

Mutta mitä järkeä on keskittyä näihin asioihin?  Itse olisin helposti allapäin - mutta vielä pahempi, nämä negatiiviset ajatukset alkaisivat tarttua muille. Koko perhe voisi helposti viettää koko kesän uhrina sillä ajatuksella että elämä on epäreilu ja julma. Ja juttu on kuitenkin niin, että niin kauan kun luut eivät luudu, en pysty tilanteeseen tekemään yhtään mitään. Täytyy vaan olla kärsivällinen ja odottaa.

Joten miten on mahdollista päästä eroon tämmöisestä negatiivisuudesta? Helppoa. Unohda vaan se "en pysty" lista ja kirjoita uusi lista niistä asioista mitä pystyt tekemään.  Pian huomaat kuinka moni asia on edelleen mahdollinen kaikista haasteista huolimatta. On kysymys vaan siitä, että katsot tilanetta toiselta näkökulmalta.

Minun "minä pystyn" lista on yhtä pitkä kun toinenkin. Pystyn vielä istumaan auringossa, heittämään lapsille palloa, ja kirjoittamaan päiväkirjaani. Saan kyydin uimahalliin ja pystyn katsomaan kun pienet uivat. Pystyn ottamaan valokuvia, kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan tuolissa. Pystyn soittamaan kavereille ja kutsumaan ihmisiä käymään kylälle ja kirjoittamaan tätä blogia. Pyydän apua kaupoissa ja on hyvä tekosyy ostaa pizzaa jotta en tarvitse laitta ruokaa. Voin suunnitella ensi vuoden lomat, mennä ystävien kanssa kahville ja tämän aikaa vuodesta voidaan syödä masikoita jopa päivittäin.

Pointti on tämä, että tilanteestasi huolimatta, meillä on jokaisella "en pysty" lista - asioita jotka olisivat kivaa tehdä mutta eivät ole mahdollisia. Mutta keskittyä siihen ei saa yhtään mitään aikaiseksi muuta kun negatiivinen tunnetilaa. Joten unohda sitä. Kirjoita sen sijaan sinun oma "minä pystyn" lista ja aloita tekemään ne asiat jotka ovat listalla. On hyvin helppo tapa tehdä elämästä ja sen haasteista helpommaksi.