Three tips for when you wake up feeling down (lopussa myös suomeksi)

Trying to develop a positive outlook on life is one thing. And in the long term, I promise you, it works. But what can you do in a concrete way when you wake up one morning and you simply feel despondent? For whatever reason, you feel down, without motivation and as though the day ahead is unlikely to be a good one?  What can you actually do about that?

Here are three first aid techniques that I use.

One. Write a "good things" list. 

It's not enough to simply think about good things. It's crucially important to write them down. Why? Because when we are feeling despondent it is harder to focus on positive things and harder to feel any benefit from them. So your list will serve to focus your mind and act as a reminder of things that are in fact going well. The more you look at it  the more it will start to draw your mind away from the negatives. Your list can have anything on it at all - as long as they feel positive to you.  My own list has included all sorts of things .....

The sun is shining today

I have an English newspaper to read (important when you live abroad!)

All my washing baskets are empty

I have a new idea about a course to apply for

I enjoyed speaking to my friend on the phone this morning

Wales are through to the semi-finals of the Euros

I have bakewell tarts in the cupboard

The children are all coming home from their dad's tonight

I have friends (and usually I list them)

Two. Play uplifting music

Because getting myself out of a dark mood has become routine to me, I have a whole collection of songs that are ready to listen to when I need them. Everyone has a few songs that just make them feel in a better mood. The point is, when you wake up feeling down, you won't feel like listening to happy music. Which is why you need to listen to it. You wouldn't think twice about taking a pill to tackle a headache.  So use music to help deal with your mood. See it as healthy medication.

My list won't be anything like yours, because my songs are linked to memories, happy times, particular people and of course my own taste in music. It is worth taking the time to compile a list of songs that will work for you on the same basis. It's extremely useful to have it ready for when you need it.

On my list this morning is

La Sonora Carruseles - Micaela

One Night in Bangkok - Murray Head

More and More - Fleur East

Ojala que Llueva Cafe - Juan Luis Guerra 

Su Lado de Cama - Joan Soriano

Rather Be - Clean Bandit

Shined on Me - Praise Cats

Something About You - Level 42

Sweet Lovin - Sigala

What's the Pressure - Laura Tesoro

Three. Decide that you will have at least one highlight today.

What do I mean by "highlight"? I mean that however grey the day is looking as you wake up in the morning, decide that it will not all have been grey when you go to bed. You will do at least one thing, have one conversation, see one person, do one good turn, achieve one goal, eat one cake, watch one tv programme, go for one walk....whatever.... that you will enjoy. Even better if you can agree with someone in the morning that you will report back in the evening as to what your highlight was.

I know these things work, not because I have read them in a book, but because I use them whenever I need to. I am using them today.  Half of getting out of a bad mood is to make the decision that you want to get out of it. I have only included three ideas here but they are a good start. And if you can't think who to tell about your day's highlight then you can always message me! I will be genuinely interested, because you and I will have got through a challenging day together. Now go and have a great day! Good luck!

Suomeksi
Kolme tapaa parantaa päiväsi kun heräät ja päivä näyttää synkältä

Yrittää kehittää positiivinen elämänasenne on yksi juttu - ja kyllä pitkän päälle (tämän voin luvata) se onnistuu. Mutta mitä voit konkrettisesti tehdä, jos heräät aamulla ja syystä tai toisesta on surullinen olo ja negatiivinen fiilis ja tuntuu siltä että päivästä on nyt vaan tulossa huono? Mitä voit asialla oikeasti tehdä?

Tässä kolme ensiapu tekniikkaa jotka itse käytän.

Yksi. Kirjoita "hyvät asiat" lista. Ei riitä, että vaan mietit nämä asiat. On erittäin tärkeä että kirjoitat niitä myös ylös. Miksi? Koska silloin kun on negatiivinen tunnetila on hyvin paljon vaikeampi keskittyä positiivisiin asioihin tai kokea niistä hyötyä. Joten sinun listasi keskittyy ajatuksesi näihin asioihin ja on muistutus siitä, mitä itse asiassa menee hyvin. Mitä enemmän sitä luet, sitä enemmän negatiiviset asiat ja haasteet haalistuvat. Listassa saa olla ihan mitä vaan - ainut kriteeri on se, että ovat sinulle positiivisia. Omassa listassani on kaikenlaisia asioita. Täsä muutama esimerkki.

Tänään aurinko paistaa
Minulle on englantilainen sanomlehti luettavaksi (hyvin tärkeä jos asuu ulkomailla)
Kaikki pyykit ovat pesty
Minulla on uusi idea kurssista johon voisin hakea
Oli kiva puhua ystäväni kanssa aamulla
Wales ovat päässeet Em kisoissa semifinaaleihin
Minulla on bakewell tart (englannin paras herkku!) kaapissa
Lapset tulevat isän luota kotiin tänään
Minulla on ystäviä (kirjoitan nimet myös paperille)

Kaksi. Laita iloista musiikkia soimaan.
Kun minulla on kerran tämä asia jo hyvin tuttu, on valmiina biisi kokoelma joka voin kuunella kun tarvetta on. Jokaisella on musiikkia joka vaikuttaa positiivisesti tuneetilaan. Juttu on se, että kun heräät ja olet allapäin, ei varmaanaan tule mieleen alkaa kuuntelemaan iloista musiikkia. Ja juuri tämän takia sitä kannattaakin tehdä. On ihan luonollinen asia ottaa kipulääke jos pää on kipeä. Samalla tavalla voit käyttää musikkia vaikuttamaan sinun tunnetilaasi. Se on ihan niin kuin terveellinen lääke.

Sinun lista ei tule olemaan samanlainen kuin minun, koska minun biisit muistuttaa iloisia hetkejä omassa elämässäni, tiettyjä ihmisiä ja tietenkin myös oma musiikkimaku. Kannattaa ehdottamasti samalla tavalla paneutua sinun oman listan tekemiseen. On hyvä että se on valmis niinä päivinä kun se on tarpeellinen. 

Omassa listassani tänä aamuna ovat

La Sonora Carruseles - Micaela

One Night in Bangkok - Murray Head

More and More - Fleur East

Ojala que Llueva Cafe - Juan Luis Guerra 

Su Lado de Cama - Joan Soriano

Rather Be - Clean Bandit

Shined on Me - Praise Cats

Something About You - Level 42

Sweet Lovin - Sigala

What's the Pressure - Laura Tesoro

Kolme. Päätä et tänään tulet saamaan vähintään yksi päivän kohokohta.
Mitä tällä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että vaikka päivä näyttää alussa kuinka harmaalta, päätä vaan, että kun menet illalla nukkumaan päivä on ollut myös jotain väriä. Tulet tekemään ainakin yhden asian, puhumaan yhden keskustelun, tekemään yhden hyvän teon, saavuttamaan yhden tavoitteen, syömään yhden kakun, katsomaan yhden tv ohjelman, menemään yhdelle kävelylle...mitä tahansa...  mistä vaan tulet aidosti nauttimaan.

Tiedän että nämä keinot toimivat, ei sen takia että olen niitä jossain kirjassa lukenut, vaan sen takia

että käytän niitä itse. Käytän niitä parhaillaan tänään. Puolet huonosta tuulesta eroon päästämisestä on se päätöksenteko että haluat siitä eroon päästä. Tässä postauksessa on vaan kolme pientä tekniikkaa, mutta siltä näissä on hyvä aloitus. Ja jos sinulla ei ole tiedossa ketään joille voit kertoa sinun tämän päivä kohokohdasta, niin voit ainakin minulle siitä viestitellä! Olen aidosti kiinnostunut, koska silloin olemme selvinneet yhdessä vaikeasta päivästä hengissä!  Nyt mene, ja nauti päivästäsi. Onnea! 

What CAN I do?

One of the most common mistakes we make is to focus on all the things that for one reason or another are not possible. I can't go on holiday because I've got no money. I can't go dancing because I haven't got a partner. I can't exercise because I have a bad back.

I'm facing this situation right now in my own life. Last November I was involved in a car accident in which I broke both my legs and spent three months in a wheelchair. By Easter though I was learning to walk again and things were looking up. I had started dancing again too and was looking forward to a summer filled with travelling and attending various dancing events.  My diary was full of all the places I intended to go, as well as ideas for things to do with the children. And then in May it all changed. The screws in the metal supports that had been put into my right leg snapped. My leg became infected and I had to have another operation in which the supports were removed and they were replaced by another type of external support which was screwed into the bone. After all the work and physiotherapy of the last six months, here I was suddenly back to square one again. But I lay in my bed the day after the last operation and put my dancing shoes on to remind me that there would be better times ahead.

The frame is going to be on for at least three months and the doctors have warned we could be looking at a lot longer.  So right now, if I made the mistake of concentrating on all the things I can't do - it would be very easy to feel down. I can't dance, walk or drive. I can't travel anywhere or even go to the shop on my own (because I can only walk with crutches so can't carry anything).  I can't take the children anywhere or go swimming. I can't go in the sauna or even take a bath. I can't cook very easily because it hurts to stand for too long and I can't do any housework.  You get the picture.

But what is the point of concentrating on all of that?  Not only will I feel down, but everyone around me will start to feel negative too. The whole family will spend the entirety of the summer feeling as though we are victims and that life is unfair and cruel. And the thing is, until my bones start healing, there is not the slightest thing I can do about any of it. I just have to be patient and wait.

We can eat strawberries every day

So how do you get away from this negative outlook?  Easy. Just forget the "can't" list and write a new one of things you can do. You will quickly realise how many things are still within your capabilities despite whatever challenges you might be facing. It's just a matter of shifting your focus slightly.

 My "can" list is just as long as the other one. I can still sit in the sun, throw a ball with the children, and write my diary. I can get a lift to the swimming pool and watch the little ones swim. I can take photos of everything they do.  I can listen to music and dance in a chair.  I can call my friends and and invite people over and write this blog.  I can ask for help at the shops and I have a great excuse to buy pizza so I don't have to cook.  I can plan holidays for next year, have coffees with friends and at this time of year we can all eat strawberries pretty much every day.
 
The point is, whatever your circumstances, we all have a "can't" list - things we would like to do that are not possible. But concentrating on it achieves nothing other than a negative mood. So forget about it. Write a "can" list instead and start doing the things that are on it.  It's an easy way to make life and all its challenges a whole lot easier to live.

Suomeksi
Hyvin yleinen virhe on keskittyä siihen mitä syystä tai toisesta ei ole mahdollista. En pääse lomalle kun ei ole tarpeeksi rahaa. En voi mennä tanssimaan koska ei ole pari. En voi harrastaa liikuntaa koska selkä on kipeä.

Minulla on juuri tämmöinen tilanne omassa elämässäni menossa tällä hetkellä. Viime marraskuussa olin auto-onnettomuudessa. Molemmat jalat murtuivat ja seuraavat kolme kuukautta menivät pyörätuolissa. Pääisiäisen menneessä kaikki näytti jo paremmalta. Opin taas kävelemään, olin päässyt jo uudestaan tanssimaan ja odotin kesää täynnä matkailua ja tanssia.  Kalenteri oli täynnä paikkoja mihin aioin mennä  ja suunitelmat mitä kaikeka tehdä lapsien kanssa. Ja sitten toukokuussa kaikki taas muutti. Ruuvit jotka olivat olleet jalan sisäisessä tuessa menivät poikki. Tulehdus seurasi ja piti mennä uuteen laikkaukseen. Vanhat tuet otettiin pois ja ulkoinen tuki laitettiin tilalle ja ruuvittiin kiinni luihin. Kaiken työn ja fysioterapian jälkeen nyt oli aloitettava taas nollasta. Mutta makasin sairaalan sängyssä seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen ja laitoin silti tanssi kengät jalkaan muistoksi siitä, että paremmat ajat ovat edelleen edessä.

Tämä ulkoinen tuki tulee olemaan paikalla ainakin kolme kuukautta ja lääkärit ovat varoittaneet että voi olla paljon pitempäänkin. Juuri nyt, jos erehtyisin keskittymään niihen asioihin mitkä EN pysty tekmään, niin olisi hyvin helppoa masentua. En pysty tanssimaan, kävelemään enkä ajamaan autoa. En pääse mihinkään matkustamaan enkä edes pääse yksin kauppaan (koska kävelysauvoilla en pysty mitään kantamaan). En voi viedä lapset mihinkään enkä pääse uimaan. En pääse saunaan enkä suihkuun. On vaikea laittaa ruokaa koska en pitkään pysty seisomaan enkä pysty kotona siivoamaan. Saat ajatuksesta varmastikin kiinni.

Mutta mitä järkeä on keskittyä näihin asioihin?  Itse olisin helposti allapäin - mutta vielä pahempi, nämä negatiiviset ajatukset alkaisivat tarttua muille. Koko perhe voisi helposti viettää koko kesän uhrina sillä ajatuksella että elämä on epäreilu ja julma. Ja juttu on kuitenkin niin, että niin kauan kun luut eivät luudu, en pysty tilanteeseen tekemään yhtään mitään. Täytyy vaan olla kärsivällinen ja odottaa.

Joten miten on mahdollista päästä eroon tämmöisestä negatiivisuudesta? Helppoa. Unohda vaan se "en pysty" lista ja kirjoita uusi lista niistä asioista mitä pystyt tekemään.  Pian huomaat kuinka moni asia on edelleen mahdollinen kaikista haasteista huolimatta. On kysymys vaan siitä, että katsot tilanetta toiselta näkökulmalta.

Minun "minä pystyn" lista on yhtä pitkä kun toinenkin. Pystyn vielä istumaan auringossa, heittämään lapsille palloa, ja kirjoittamaan päiväkirjaani. Saan kyydin uimahalliin ja pystyn katsomaan kun pienet uivat. Pystyn ottamaan valokuvia, kuuntelemaan musiikkia ja tanssimaan tuolissa. Pystyn soittamaan kavereille ja kutsumaan ihmisiä käymään kylälle ja kirjoittamaan tätä blogia. Pyydän apua kaupoissa ja on hyvä tekosyy ostaa pizzaa jotta en tarvitse laitta ruokaa. Voin suunnitella ensi vuoden lomat, mennä ystävien kanssa kahville ja tämän aikaa vuodesta voidaan syödä masikoita jopa päivittäin.

Pointti on tämä, että tilanteestasi huolimatta, meillä on jokaisella "en pysty" lista - asioita jotka olisivat kivaa tehdä mutta eivät ole mahdollisia. Mutta keskittyä siihen ei saa yhtään mitään aikaiseksi muuta kun negatiivinen tunnetilaa. Joten unohda sitä. Kirjoita sen sijaan sinun oma "minä pystyn" lista ja aloita tekemään ne asiat jotka ovat listalla. On hyvin helppo tapa tehdä elämästä ja sen haasteista helpommaksi.

It's not what happens, but the way you react to it

It's easy to think that it's the things that happen to us that make us feel depressed or sad. But actually this isn't the case. It's not what happens to you that hurts but the way you react to it.

Think about this example. Alison walks along the road and meets an old friend who says "Wow! You've put weight on!"

How does the woman react? You might think she would be offended. But not necessarily. It will depend how Alison interprets the words. If she has been trying hard to lose weight and feels insecure about the way she looks, this comment might make her feel unhappy, unattractive and as though she has failed. On the other hand, if Alison has previously lost a lot of weight due to illness or stress, she might interpret the same words as a totally genuine compliment and go home feeling a lot more cheerful. 

It's a simplistic example, but you get the point. In each scenario, the words and the setting are exactly the same. The only thing that is different is the way Alison reacts to them. 

This isn't a new idea and it certainly isn't mine. The Greek Philosopher Epictetus came up with this thought almost two thousand years ago. But when you really accept this principle it becomes truly life-changing, because you suddenly realise that you have more control over your level of happiness than you thought. None of us can control what other people say or think or how they act. We can't control the weather and we can't prevent many of the bad things that happen in the world every day. But we can affect how we react to them. This was one of the most powerful lessons I ever learned. 

I was reminded of this a few hours ago when I walked out of a meeting with my four-year-old daughter.  Having enjoyed the glorious sunshine yesterday, it was now pouring with rain and far from a summer's day. Minttu looked at me as we both started to get wet and said "It's good when it rains because the flowers have something to drink!" I smiled and said that was true, but she hadn't finished. "I also like dancing in the rain," She said and started laughing. Precisely. It's not what happens, but the way you react to it that matters. Thanks Minttu for the reminder. 

Suomeksi

On hyvin helppoa ajatella, että masennus tai suru johtuu niistä asioista mitä meille tapahtuu. Mutta itse asiassa näin ei ole. Tunteet eivät johdu siitä mitä sinulle tapahtuu, vaan siitä miten sinä niihin reagoit. 

Mietipä tätä esimerkkiä.  Alison kävelee kadulla ja näkee vanhan ystävän joka sanoo "Oho! Oletpa sinä lihonnut!"

Miten tämä nainen reagoi? Ehkä oletat että hän on loukkaantunut. Mutta ei välttämättä. Riippuu siitä, miten Alison tulkitsee mitä on sanottu. Jos hän on yrittänyt laihtua ja on epävarma ulkonäöstään, niin sitten tämä komentti saa hänet surulliseksi, epävarmaksi ja että hän on epäonnistunut. Toisaalta, jos Alison on aikaisemmin laihtunut jostain sairaudesta tai stressistä, niin hän voisi yhtä hyvin tulkita näitä sanoja kohteliaisuutena ja lähteä iliosena kotiin. 

On tietenkin hyvin yksinkertainen esimerkki, mutta ymmärrät varmankin ajatuksen. Molemmissa skenarioissa sekä sanat että olosuhteet ovat ihan samanlaisia. Ainut asia joka on erilainen on Alisonin reaktio niihin. 

Tämä ei ole uusi idea eikä ole myöskään minun oma. Kreikkalainen filosofi Epictetus keksi tätä ajatusta lähes kaksi tuhatta vuotta sitten. Mutta jos pystyt tätä ajatusta hyväksymään, se aidosti muuttaa kaiken, koska yhtäkkiä tulee selväksi että pystyt vaikuttamaan omiin tunteisiin enemmän kuin luulet. Kukaan meistä ei pysty kontrolloimaan mitä muut ihmiset sanovat, ajattelevat tai tekevät. Emme pysty kontrolloimaan säätä eikä ole mahdollista estää niitä monia pahoja asioita mitä maailmassa päivittäin tapahtuu. Mutta meillä on mahdollista vaikuttaa siihen, miten näihin asioihin reagoidaan. Tämä oli yksi tärkeimmistä asioista jonka ikinä opin. 

Tämä kaikkea tuli taas mieleen tänä aamuna kun lähdin palaverista yhdessä neljä vuotiaan tyttäreni kanssa. Eilen oli aivan ihana aurinkoinen päivä, mutta tänään satoi ihan kaatamalla ja kesä oli taas kaukana. Minttu katseli minua kun pisarat alkoivat meitä kastella ja sanoi "On hyvä kun sataa koska kukat saa joutavaa!" Hymyilin ja sanoin Mintulle että tämä oli ihan totta, mutta hänellä oli vielä lisää asiaa. "Tykkään myös tanssia sateessa" hän sanoi ja alkoi nauramaan. Juuri näin. Ei ole kiinni siitä mitä tapahtuu, mutta miten sinä siihen reagoit. Kiitos Minttu muitutuksesta. 

What has gone right today?

You're probably wondering why on earth I have decided to publish a photo of myself in a towel and a binbag. It is quite simply to give you an example of something going right. I may not be very pretty in the photo, but I am certainly happy. Let me explain what I mean.

We all have challenges to face in life - this is a normal part of being human.  Problems come, however, when we start to spend all our time thinking about these issues or challenges until they appear bigger than they actually are.



Sometimes it can feel as though there are so many things to deal with at the same time that the whole lot is simply overwhelming and it becomes hard to see a way out. the more we think about the challenges, the bigger and more complicated they seem to become.


One of the simplest lessons I have learned is that rather than making a big deal of the bad stuff I make a conscious effort to make a big deal of the good stuff instead. We know that if we blow a problem out of proportion then it is likely to have a negative effect on us. But the opposite is also true. If you make a big deal of good things- this will have a disproportionately good effect on how you feel.


So back to the towel. This week has presented several quite difficult challenges which a few years ago would definitely have got me down. But now I know better than to let it all get on top of me.  So yesterday I decided to celebrate all the good things that happened, and the main one of them was being able to take a shower.


After last year's car crash I had supports put in my legs to help the broken bones heal. Unfortunately the screws in one of them snapped which led to another operation three weeks ago and an external fixator being attached to my leg for the next three months. Because I can't get it wet, this has meant that  have not been able to have a shower for the past fortnight. I have washed with the help of a shower head over the sink.  Yesterday though, with the help of a bin bag to keep my leg dry, I managed to have my first shower since I left hospital and it felt amazing.  I had to struggle into the shower using my crutches and then stand on one leg because I can't stand on the operated one - but I did it - and came out feeling cleaner then I had in weeks.

It was a small thing really. A ten minute shower. But by choosing to concentrate on it I was making the choice to concentrate on the one thing that had gone right in a week full of challenges. And that kept the difficult stuff in perspective and reminded me that not everything goes wrong all of the time. Most of the time, whatever is going on, good things are happening too. Remember them, concentrate them and celebrate them. It helps keep the difficult things in perspective.

SUOMEKSI Mitä on mennyt tänään hyvin?

Ihmettelet varmastikin miksi ihmeessä olen tänne laittanut kuva itsestäni pyyheliinassa ja roskapussissa. No, voin selittää - se on esimerkki asiasta joka on mennyt hyvin. En ole ehkä kuvassa kovin kaunis, mutta olen kyllä onnellinen.

Meillä on jokaisella haasteita elämässä - tämä on normaali osa ihmisten elämää. Ongelmat tulee vasta silloin kun mietitään ja pohditaan näitä asioita niin paljon, että näyttävät vielä pahemmilta kuin oikeasti olevat.

Joskus voi tuntua siltä, että on niin paljon asioita selvitettävää samanaikaisesti että tilanne on ylivoimainen ja on vaikea enää nähdä miten on mahdollista selviää. mitä enemän pohtditaan vaikeita asioita, sitä suuremmaksi ja monimutkaisemmaksi ne muuttuvat.

Yksi hyvin helppo keino jonka olen oppinut on se, että sen sijaan että tehdään haasteista iso numero, on paljon parempi tehdä iso numero niistä hyvistä asioista jotka tapahtuvat. Mitä enemmän keskityt hyviin asioihin sitä enemmän se vaikuttaa positiivisesti meidän oloomme

Eli takaisin pyyheliina asiaan. Tällä viikolla on tapahtunut aika monta haastavaa asiaa. Muutama vuosi sitten olen melko varma että olisin ja allapäin tilanteen takia. Mutta nyt olen oppinut miten pidetään asiat perspektiivissä. Joten eilen päätin juhlia niitä hyviä asioita jotka ovat tapahtuneet . ja ensimmäinen niistä oli se, että pääsin pitkästä aikaan suihkuun.

Viime vuoden auto-onnettomuuden jälkeen minulle laitettiin jalkatuet jalkoihin jotta luut luutuisivat. Valitettavasti yhdessä tuessa ruuvit menivät poikki. Tämä tarkoitti yksi leikkaus lisää pari kolme viikkoa sitten jossa sisäiset tuet otettiin pois ja ulkotuki laitettiin tilalle kolmeksi kuukaudeksi. Kun en saa sitä kastua, en ole kolmen viikon aikana päässyt suihkuun. Olen itseni pessyt lavuaarin äärellä. Eilen kuitenkin onnistuin (roskapussin avulla, joka peitti jalkaani) menemään ensimmäistä kertaa suihkuun ja se tuntui aivan mahtavalta.  Oli haastavaa päästä suihkuun sauvojen avulla ja seisoin suihkussa yhdellä jalalla - mutta tein sen - ja tuli puhdas ja raikas olo ensimmäistä kerta moniin viikkoon.

Se oli loppujen lopuksi aika pieni asia. Kymmenen minuutin pituinen suihku. Mutta kun päätin keskittyä siihen, päätin myös kesittyä siihen yhden asiaan joka oli mennyt hyvin haastavan viikon aikana. Se piti vaikeat asiat perpektiivissä ja oli hyvä muistutus, ettei kaikki asiat menevät jatkuvasti pieleen. Melkein aina, mitä tahansa on meneillään, yvät asita tapahtuvat myös. Muista niitä, keskity niihin ja juhli niitä. Tämä autta huomattavasti pitämään haastavat asiat paikallaan.

Your Own Kind of Happy

I can't really go on any further without saying a little about the title of this blog.

Even as a little girl, when I saw the deep unhappiness which constantly seemed to envelop my father I wondered why there wasn't a book which he could read which would change all that. I dreamed of writing that book one day.

As I got older and learned more about the world, I was often struck by the fact that humans have achieved so much - they have explored the world, built skyscrapers, visited space, cloned animals, cured diseases, developed the internet and harnessed power from the sun. All of these things way beyond anything I could hope to achieve and the result of brilliant and focused minds. But despite all of these advances and achievements, as a species humans have still have not learnt to be happy - even though you would have thought this to be a priority to people with brilliant minds all over the world.

For years I wondered why this was. Why on earth were so many people still depressed and why did this seem to be a phenomena that was, if anything, getting worse? How was it possible we could achieve so much in some spheres and so little in others? In fact, when I finally understood the answer it was staggeringly simple, despite having taken an age for me to realise it.

The reason no one has succeeded in laying down a happiness-formula is because happiness, contentment, fulfillment - or whatever you want to call these things, are not the same to any two people on earth. Not entirely anyway. Certainly, there are many common elements which experts agree need to exist in order for us to flourish. But give the same life to two different people and while one might feel content, the other one could feel like dying.

The fact that no two people are exactly same and no two people's experiences are entirely the same, means that the way we will come to feel content, fulfilled or happy is not the same either. I have a good idea these days of the things, people and activities I personally need around me in order to stave off depression. But giving YOU this list would be pointless, because my own list is derived on the basis of my own life as it has been and everything I have experienced within it. It almost certainly would not work for you.

And this is perhaps the first useful lesson I learned on my road to where I am now.

In order to feel happier and in order to beat depression, you cannot expect anyone else to come up with the answers on your behalf. Because there is no way anyone else can see your life entirely through your eyes, experiences or memories. This is something only YOU can do. The good news is though, that you do have the answers in there somewhere. What you need in your toolbox are the questions that will allow you to come up with your own answers - and these are the questions which I hope to give you so that you can use them in your own life.

So that's it then, the reason for the title of this blog. Although I will share some of my personal story with you, the blog is not about inviting you to live as I do with the promise that you too will feel better for it. It is about embarking upon your own personal journey which will reveal to you what no book has been or will ever be able to do. It is about using these tools and questions to discover and then harness YOUR OWN KIND OF HAPPY. 

The Good News and the Bad News

So. Deep breath. Let's get the bad news out of the way. No-one else will ever make you happy - the only person who can do that is you. So if you are sitting there waiting for someone to come and rescue you and make everything alright again, then you are wasting your time. It won't happen.  OK. End of bad news. Let's move on.

The good news then is this. However low you may be feeling right now, regardless of your circumstances, your bank balance, your genetics, your relationships or your history, you can LEARN how to be happier than you are now. Yes, you honestly can. I did it, and so can you.

Just as a tiny bit of background, my childhood was spent living with a severely depressed father. A man I loved very much but who remained unable or unwilling to see the positive in things and also saw himself as a complete failure in every respect. So these were the messages I received as a young child and then teenager.  Perhaps not surprisingly, as a teenager I too started suffering from bouts of severe depression myself. There were good and bad times as a young adult, but I had also developed a negative attitude and despite achieving some of my goals I was all too often struck by self-pity and a sense of nothing being worthwhile. When depression came, it struck hard and could last for weeks.

By 2012 things had got so bad that at times I did not want to live anymore. At the time I was able to put this down to all sorts of external reasons, without ever realising that in fact the issue was with me. It was only after hitting rock bottom and waking up in hospital in the spring of 2012 that I finally realised that things had to change. A psychiatrist came to talk to me for about fifteen or twenty minutes. If anything that only made matters worse. Already filled with self-loathing, his visit simply confirmed in my own mind that I was not really worth bothering with.   I was offered (in fact almost forced) medication by several doctors. I took them for a couple of days, but experienced such awful side effects that I stopped taking them. One of the doctors got very angry with me when she heard this. As a result I never saw her again.  I also had therapy. A good chunk of this was a waste of time (more of this later) but some of the sessions were quite literally life-changing. I walked out of the office knowing that certain demons had finally been dealt with - and those occasions felt like being released from some kind of prison cell.

It became obvious that for any lasting change to take place I was going to have to take charge of things myself. I did not want to spend the rest of my life as unhappy as my father had been and I certainly did not want to inflict my own misery on those around me. So I set out on a mission to discover what I could do to make a difference to my own life. Why did therapy work sometimes but not always? How did the good ones know which questions to ask? And what happened in those sessions to make such a lasting difference? If they were doing something helpful then wasn't this something I could learn to apply to myself?

The only way to find the answers to these question was to train as a therapist myself. So that is what I decided to do.  Gradually, through reading, studying and practising with both clients and on myself I started to discover that I was learning techniques that actually worked. Bit by bit I was feeling happier myself.

I took notes, read more books, I asked clients lots of questions and I practised using the tools I was learning about. And I started seeing that there was a way to take charge of your own happiness. It was possible to beat my own sense of negativity and the related depression.  In short, I found a way to get better. Of course, even beating depression is not about feeling on top of the world every single day. Life is not always easy and it is not always fair. Bad things still happen. I still cry sometimes and I still have bad days. The difference is that these bad times never last long anymore. I know I will get through them, because I have done it before.

So why this blog?  Two reasons really. All my life one of my ambitions has been to find a way to help others who have suffered depression and prolonged sadness as I have. Now, I finally feel that I have something to say on that front and something which might be useful to others in the same boat as I was. The second reason is that in 2015, having achieved one of my dreams and finally qualified as a therapist, just five days later I was dealt a cruel blow which stopped any realistic chances of continuing with the practice I had set up whilst qualifying. A car crash in which I broke both my legs and ended up (for the time being) in a wheelchair meant I was forced to take long-term sick leave. Frustrating perhaps, but also an opportunity to test my own mental-health toolbox on myself and also the time needed to out what I wanted to say into writing.
                                           
I am not sure yet where this will lead. But what I do know is that I no longer suffer from depression - and that is because I learnt how to escape it and how to lead a happier life and just like any half-decent therapist I am still learning all the time. I don't want to spend the rest of my life considering myself a failure as my father did. So if I can help just one other person feel better about their own lives then it will all have been worth it.

The blog which follows is a collection of anecdotes and stories which I hope will show how the tools I have learnt about can be used in any situation to your own advantage. I say to every client I now see, no matter how depressed they are, that they can learn to feel happier - and I say that to you too.
My hope, more than anything, is that I can help you beat depression and find your own kind of happy.

Suomeksi -  Hyvät ja Huonot uutiset

Ok sitten. Aloitetaan huonoilla uutisilla. Kukaan muu ihminen ei pysty tekemään sinut onnelliseksi. Ainut ihminen joka tähän pystyy on sinä itse. Joten jos istut kotona ja odotat että joku tulee sinua pelastamaan, niin ei kannata, koska näin ei tule tapahtumaan.  OK, siinä olivat huonot uutiset. Mennään eteenpäin.

Hyvä uutinen sitten on tämä. Siitä huolimatta mitä koet juuri tällä hetkellä, kuinka surullinen tai masentunut koet olevasi, ja siitä huolimatta mikä on rahatilanteesi, geneettinen taustasi, ihmissuhteet tai historiaa, voit oppia miten olla onnellisempi kun olet tällä hetkellä. Ihan oikeasti pystyt siihen. Minä sen tein ja sinä pystyt yhtä hyvin siihen.

Taustaksi, minun lapsuteni vietettiin semmoisen isän kanssa joka oli hyvin syvästi masentunut. Hän oli mies jonka rakastin todella paljon, mutta joka ei kyenyt tai suostunut näkemään asioiden positiivinen puoli ja näki itsensä jokaisella tavalla täysin epäonnistuneena ihmisenä. Nämä olivat ne viestit jonka sain nuorena lapsena ja myöhemmin myös teininä. Ehkä ei sitten kovin yllättävää, että teini vuosina kärsin itsekin masennuksesta. Nuorena aikuisena elin sekä hyvät että vaikeat ajat, mutta olin myös kehittänyt hyvin negatiivinen asenne. Vaikka olin saavuttanut jonkun verran minun omia tavoitteitani, kärsin kuitenkin usein itsesäälistä ja tuntui siltä, että mitään ei ollut minkään arvoista. Kun masennus iski, se iski kovaa, ja saattoi kestää monta viikkoa.

Vuonna 2012 menneessä tilanne oli mennyt niin huonoksi että joskus en yksinkertaisesti halunnut enää elää. Siinä vaiheessä löysin kaikenlaisia ulkopuolisia syitä miksi näin oli, huomaamatta että todellinen ongelma oli minussa itsessäni. Vasta sen jälkeen kun kävin aivan pohjassa ja heräsin sairaalassa minä huomasin että nyt jotain oli muutettava. Psykiatri tuli käymään ja puhui minulle noin 15 minuuttia. Tilanne tuntui vaan yhä pahemmalta. Vihasin itseni jo aivan täysin, ja hänen käynnin jälkeen tuntui vielä enemmän siltä, että en ollut minkään arvoinen. Minulle tarjottiin (itse asiassa minulle tyrkytettiin) masennus lääkkeitä. Söin niitä pari päivää mutta seurasivat niin voimakkaat sivu-oireita että lopetin samantien. Yksi lääkäri suuttui kovasti minulle tästä päätöksestä. Lopputulos oli se, etten ikinä enää mennyt hänen luokse. Se oli siinä. Kävin myös terapiassa. Koin että suurinosaa siitä oli aikaa heitetty hukkaan (kerron myöhemmin tästä lisää) mutta pari sessiota kirjaimellisesti muuttivat minun koko elämäni. Kävelin vastanotosta ulos ja ymmärsin, että viihdoin jotain vaikea asiaa joka olin pitkään kantanut mukaanani oli viihdoinkin loppuun käsitelty - ja niillä hetkillä tuntui siltä, että olin juuri päässyt jostain vankilasta ulos.  

Tuli pian selväksi, että jos halusin jotain pitkä-aikaista muutosta, niin asia oli minusta itsestäni kiinni. En halunnut viettää loppu elämäni yhtä onnettomana kun isä oli elänyt enkä myöskään halunut että minun oma masennus tarttuisi muille ihmisille jotka olivat minun ymäpärilläni. Joten päätin ottaa selväksi miten pystyin itse vaikuttamaan omaan elämääni. Mistä johtui, että joskus terapia toimi ja joskus ei? Miten hyvät terapeutit tiesivät mitä minulta kysyä? Ja miksi jossain sessioissa tapahtui niin suuria muutoksia? Ja jos nämä terapeutit pystyivät tekemään jotain näin hyödyllistä, ne eikö se olisi mahdollista oppia tekemään tätä samaa minulle itselleni?

Ainut keino löytää näihin kysymyksiin vastauksia oli mennä itse opiskelemaan terapeutiksi. Joten näin päätin toimia. Pikku hiljaa, lukemalla, opiskelemalla ja harjoittelemalla sekä asiakkaiden että itseni kanssa minä aloin ymmärtämään että olin keräämässä työkaluja jotka ihan aidosti toimivat. Pikku hiljaa tunsin itseni onnellisemmaksi.

Kirjoitin paljon ylös, luin lisää kirjoja, kysyin asiakkailta lisää kysymyksiä ja harjoittelin käyttää niitä työkaluja mistä olin oppimassa. Ja tuli selväksi, että on todella mahdollista otta sinun omaa onnelisuutta haltuun. Oli sittenkin mahdollista päästä negatiivisuudesta sekä masennuksesta eroon. Löysin keinon paraantua. Tietenkin, vaikka puhutaan masennuksen eroon päästämisestä, se ei tarkoita sitä, että olen täysin onnellinen päivästä toiseen ja aamusta iltaan. Elämä ei ole aina helppoa eikä ole aina reilua. Vaikeat asiat taphtuvat edelleen. Edelleen itken joskus ja huonoja päiviä tulevat myös. Mutta ero on se, että näitä vaikeita aikoja eivät enää kauan kestä. Tiedän että tulen selviämään, koska sitä olen jo aikaisemmin tehnyt.

Miksi sitten tämä blogi? Oikeastaan tähän on kaksi syitä. Koko elämäni olen halunut löytää keinon auttamaan muita jotka kärsivät masennuksesta ja surusta niin kun itse olen tehnyt. Nyt, viihdoin tuntuu siltä. että minull aon jotain sanottavaa mitä saisi kenties olla muille avuksi. Toinen syy on se, että vuonna 2015, viisi päivää sen jälkeen kun olin just saavuttanut yksi unelmista ja valmistunut terapeutiksi, tuli julma käänne joka esti minun unelma jatkaa terapeutin työ jonka olin jo pitkälti suunitellut. Olin vakavassa auto-onnettomuudessa jossa molemmat jakani murtuivat ja päädyin kolmeksi kuukaudeksi pyörätuoliin. Tämä tarkoitti, että jouduin pitkä-aikaisella sairaslomalla. Turhauttavaa kyllä, mutta myös aivan loistava tilaisuus kokeilla käytännössä minun oma mielenterveys työkalu pakkaus, ja tietenkin myös aikaa alkaa kirjoittamaan mitä on nyt sanottavaa.                                                                                                                                  
Vielä en osaa sanoa mihin tämä johtaa. Mutta mistä olen varma on se, että en enää kärsi masennuksesta, koska opin miten päästä siitä eroon ja miten yksinkertaisesti elää onnellisempaa elämää. Samoin kun mikä tahansa hyvä terapeutti, opin koko ajan lisää.  En halua viettää loppu elämäni ajattelemalla että olen kaikessa epäonistunut kuten isälle kävi. Joten jos pystyn auttamaan edes yksi ihminen niin tämä on kaikki ollut sen arvoista.

Blogi joka seuraa on kokoelma tarinoista ja muistoista jotka toivon tulevat näyttämään miten pystyt itse käyttämään ja hyödyntämään niistä samoista työkalujísta josta minä olen oppinut. Kerron jokaiselle asiakkaille joka tulee minun luokseni että siitä huolimatta kuinka masentunut hän tuntee olevansa, onnellisempaa elämää on aidosti mahdollista. Sanon sen myös sinulle joka luet nyt tämän. Toiveeni, enemmän kuin mitään muuta, on se, että voin sinua auttaa pääsemään masennuksesta eroon ja löytäämän omanlaisen onnellisuutesi.